Pumpkin Pie

Olen aina ollut aika huono leipomisessa. Suolaiset jutut kyllä toimivat ihan hyvin, mutta niiden ihanien makeiden leivonnaisten teossa jotenkin aina vaan epäonnistun. Kakut kuivuvat, pullat ovat kivikovia ja keksit palavat. Kerran jopa pisteltiin siskon kanssa vahingossa suolaa laskiaispulliin sokerin sijaan. Ehkä jossain on päätetty että perheeseen mahtuu vain yksi leivonnais-expertti, ja se titteli meillä menee ehdottomasti äidille. Silloin tällöin yritän aina kuitenkin uhmata tätä niin epäreilua kohtaloani, ja kokeilla josko tuulet olis muuttuneet ja minusta tullut leipurimestari ihan noin vaan yhdessä yössä.

Näin Halloweenin kunniaksi päätin yrittää perinteisen Pumpkin Pie:n valmistusta. Internet on ohjeita pullollaan, ja selattuani monen monta läpi, päädyin yhdistelemään vähän kaikkia ja tuloksen voitte lukea tuosta alhaalta. Meidät oli kutsuttu T:n hyvän ystävän luo syömään ja ajattelin piirakan olevan kiva tuominen ja siitähän tuli kuin tulikin ihan hitti-tuote. Pääruoaksi nautittiin porsaan lapaa mustapapujen ja chorizon kanssa (siinä vähän jälkeen puolen yön, koska kokki oli hieman aikataulusta jäljessä), ja kurpitsa-piirakka sopi hyvin jälkiruoaksi. Whitechapelin lähistöltä löytyi paljon kivoja pieniä Intialais-kauppoja josta valitettavasti kermaa piirakan lisukkeeksi ei kyllä löytynyt, joten oli pakko tyytyä pursotin-kermavaahtoon mikä oli itseasiassa ihan ok. Vanilja jäätelö tai creme fraiche olisi käynyt ihan yhtä hyvin.

Eli all in all, ehkä meikässä on vielä hieman toivoa leivonnais-rintamalla. En usko että mikään velho sillä puolella kuitenkaan olen, mutta kurpitsa-piirakka tulee kyllä ehdottomasti olemaan repertuaarissa tulevaisuudessakin. Happy Halloween!

Piirakka-taikina/Pastry:

115 g voita/butter

1 dl vehnäjauhoja/flour

1 dl ruskeaa sokeria/sugar

1 dl pekaani/saksanpähkinöitä/walnuts

pari rkl kylmää vettä/couple of tbs of cold water

ripaus suolaa/pinch of salt

Täyte/Filling:

4dl kurpitsa-sosetta/pumpkin puré

3 rkl vaahterasiirappia/3 tbs maple syrup

3 munaa/eggs

125 ml kermaa/cream

1 rkl kanelia/1 tbs cinnamon

1/2 rkl muskottipähkinää/1/2 tbs nutmeg

1/2 tl kardemummaa/1/2 tbs ground cardamom

Sekoita kylmä voi ja kuivat aineet keskenään. Lisää vesi ja vaivaa hetki. Pistä taikina vetäytymään jääkaappiin vähintään 1 tunniksi. Paahta kurpitsa uunissa n. 30 min, tai kunnes se on kypsä. Lusikoi sisus kulhoon, ja muussaa soseeksi. Ota piirakka-taikina jääkaapista, kaulitse ja painele voideltuun ja jauhotettuun vuokaan. Vatkaa munat rikki kulhossa, lisää kurpitsa-sose ja loput aineet. Kaada seos piirakkavuokaan ja pistä uuniin 170C n. 40-45 minuutiksi.

Anna jäähtyä ja tarjoile kermavaahdon, vaniljajäätelön tai creme fraichen kanssa.

I've always been a bit of a rubbish with baking. The salty ones are ok, but the lovely sugary creations have just been fiasco for me. I dry the cakes, the buns come out rock hard, and the cookies burn to the bits. I even once cooked cinnamon buns with salt instead of sugar with my sister. I think that it's meant to be that in one family there is only one person who is allowed to be good with baking. In my family that title goes without a doubt to my mum. Still sometimes I try to against that unfair destiny of mine and try whether it has changed and I've became a proper pastry chef just like that in one night.

Due to the Halloween, I decided to try the traditional Pumpkin Pie. After going through millions of recipes in the Internet, I mixed and matched and came together with the recipe stated above. We had been invited to T's good friend's place for dinner and I thought the pie would be a nice thing to bring along and surprisingly it became a little bit of a hit. For dinner we had pork shoulder with chorizo and black eyed peas (pass midnight as the chef was a little bit late) and the pie suited the meal very well. Around Whitechapel you found all these little Indian stores, but unfortunately none with double cream so we ended up with ready made whipped cream which actually worked out very well. Vanilla ice cream or creme fraiche would have worked equally well.

So all in all, maybe there is still hope with me and baking. However, I think I will never be any kind of wizard on that sector, but I know that pumpkin pie will definitely stay in my repertoire. Happy Halloween!

Mix the cold butter and the dry incrediences together. Add ice cold water and work the dough for a moment. Put in the fridge and let rest at least 30 minutes. Roast the pumpkin in the oven until soft. Scoop out the flesh and mash in to puree. Take the pastry dough from the fridge and roll in to the pastry case which you have buttered and covered with bread crumbs. Whisk the eggs in the bowl, add the pumpkin puree and the rest of the incrediences. Pour the mix into the pastry case and bake in the oven on 170C around 40-45 minutes. Let the pie cool down and enjoy either with double cream, vanilla ice cream or creme fraiche.

Lounaalla

Täällähän työpaikkojen lounas-aika on yleensä tunti, ja tämä käytetään normaalisti siinä työpöydän ääressä omia eväitä nauttien. Jotkut työpaikat tarjoavat jopa keittiön ja pöydän missä oman lounaan voi nauttia, mutta työpaikkaruokaloista saa vaan unelmoida. Meidän firmassa keittiö koostuu mikroaalto-uunista, pienestä jääkaapista ja tiskialtaasta, joten siinä ei suurempia lounaita oikein pysty loihtimaan. Perus enkku-meiningillä mennään kun napataan vaan kolmioleipä, pikkupussi sipsejä ja tölkki kolaa samalla kun näpytellään sähköposteja asiakkaille. T on hieman poikkeustapaus, ja en ikinä ole nähnyt kenenkään käyttävän niin paljon energiaa ja mielikuvitusta työpaikka-lounaaseen. Olen nähnyt hänet esim. joskus kuorivan kokonaisia katkarapuja työpöydän äärellä, kypsentävän munakokkelia mikrossa, ja neuvottelevan sopivaa kastiketta toimitusjohtajan lounaaseen työpöydän laatikon laajasta kastike- ja maustekokoelmasta.

Itse vien yleensä töihin edellis-illan jämät jos niitä on, ja normaali setti lounaaksi taitaa olla jonkinlainen salaatti. Salaatit on siinä mielessä kivoja, että ne on näppäriä väsätä pienessäkin keittiössä, tai nopeasti kotona ennen töitä. Myöskin niiden jälkeen jaksaa vielä työskennelläkin vähän aikaa eikä pistä nukuttamaan niinkuin esim. jonkun raskaan pastan jälkeen. Ja ainakaan ne eivät haise toimistossa! Jollain työkaverilla oli eräs päivä super-idea höyryttää parsakaalia ja lohta työpaikan mikrossa ja siinä kalaisassa pierunhajussa sai kyllä sitten loppupäivän hakea työmotivaatiota. Myöskään vanhalle sukkahielle leimahtava kypsä Camembert työpaikan jääkaapissa ei oikein saavuttanut suurta suosiota työntekijöiden keskuudessa...

Olen pieni palkokasvi addikti ja kaikenlaiset pavut ovat meikäläisen mieleen. Huomiseksi valmistin salaatin butter bean:eista mitkä tunnetaan suomeksi joko limanpapuina tai voipapuina, keltaisesta ja punaisesta paprikasta, katkaravuista ja korianterista. Heitin mukaan reippaasti tuoretta chiliä, kaadoin päälle oliiviöljyä ja lime-mehua ja ripottelin vielä suolaa ja mustapippuria mukaan. Yksinkertaista ja raikasta!

The truth is that unfortunately the lunch facilities in the offices are normally quite poor. You usually get a microwave and a fridge, and if you are very lucky, there might be even a table where you can enjoy your lunch at. So most of the time people just grab a sandwich, bag of crisps and a can of soda at their desk while typing emails to their customers. T is little bit different from this, and I've never met anyone who makes such an effort to enjoy their office lunch. I've seen him e.g. peeling king prawns at his desk, preparing scrambled eggs in the microwave, and carefully selecting a proper hot sauce for one of the directors in the company from the massive sauce- and spice collection located in his drawer.

Normally I tend to bring something from home for my lunch. I like salads, as they are so easy and quick to prepare even in a little kitchen or at home just before leaving to work in the morning. With salads you don't get the after-lunch tiredness, which you normally would get after having a heavy lunch, and you still have energy to work. And also the salads won't smell! One day someone from the office got a super idea to steam some broccoli and salmon in the microwave, and you definitely had to search for your work motivation with all that farty fish- smell around you for the rest of the day. Also a very ripe smelly feet- scented Camembert cheese left in the office fridge didn't really get much support within the employees...

I love all kind of beans, and for tomorrow I prepared an easy salad from butter-beans. I added yellow and red pepper, prawns, fresh coriander and loads of fresh chilli. For dressing I added olive oil and lime juice and sprinkled salt and pepper on top. Simple and fresh!

Kuorukat!

Paahdettuani eilen ison pellillisen kurpitsaa oliiviöljyn, valkosipulin ja cayenne-pippurin kera, meillä oli silti vielä puolikas kurpitsa jääkaapissa. Viikonlopun Halloween-syöminkeihin tekisi mieli viedä perinteinen "Pumpkin Pie" tulijaisiksi, mutta kun en ollut oikein varma tämän kurpitsan sopivuudesta piirakka-täytteeksi, ajattelin kokeilla jotain muuta. Jostain mieleeni muistui mukavan rapsakat kuorukat, ja pienen etsimisen jälkeen se tietty resepti löytyikin. Pisti naurattamaan tämä suomenkielinen nimitys näille croqeteille, en kyllä muista että olisin ikinä nähnyt kuorukka- sanaa käytettävän oikeastaan missään. No ehkä jossain Ansa Ikosen mustavalkoisessa Suomi-filmissä joku reppana kotiapulainen saattoi olla joskus keittiössä paistamassa kuorukoita illalliseksi.

Tämä on Amy Kanekon "Let's cook Japanese food!"- kirjasta, ja nämä "Kabocha Korokke":eet ovat tosi helpot valmistaa. Ainut vaan että jostain syystä kuorukka-seoksesta ei tullut niin jämäkkää kuin olisin luullut, johtuen ehkä tästä kurpitsasta, ja ehkä se olisikin sitten loppujenlopuksi ollut parempi siihen piirakkaan. Joten hieman hankala siitä oli pyöritellä palloja kuten reseptissä pyydettiin, mutta kyllä siitä nyt jonkunlaisia möhkäleitä syntyi. Lisäsin seokseen myöskin hieman pekonia, ja se kyllä toimi hyvin. Kannattaa ehdottomasti käyttää pankoa (Japanilaista korppujauhoa) leivitykseen jos sitä vain on saatavilla, koska normaalin korppujauhon sijaan se on isompirakeista ja tekee siten kroketeista tosi rapeita.

Kuorukat/Croquettes:

n. puolikkaan pään kokoinen pala kurpitsaa/pumping, size of a half a head

kanalientä/chicken stock

pieni sipuli/little onion

pari siivua pekonia/couple of smoked bacon rashers

2 rkl soijaa/2 tbsp soy

2 rkl majoneesia/2 tbsp mayonnaise

suolaa /salt

pippuria/pepper

Leivitykseen/For the coating:

vehnäjauhoja/flour

1 muna/egg

korppujauhoja(pankoa)/breadcrumbs(panko)

Paloittele kurpitsa ja keitä kanaliemessä n. 15 minuuttia kunnes se on pehmeä. Poista kattilasta kaikki vesi, anna kurpitsan jäähtyä ja paista sillä välin pannulla pekoni-kuutiot ja silputtu sipuli, ja siirrä lautaselle kun pekoni on kypsää ja sipulit pehmennneet. Poista kurpitsasta kuoret ja muussaa sisus muusiksi. Lisää pekoni, sipuli, soija ja majoneesi ja mausta suolalla ja pippurilla. Laita leivitys-tarpeet valmiiksi: yhdelle lautaselle vehnäjauhot, toiseen rikottu kanamuna ja kolmannelle korppujauhot. Pyöritä seoksesta palloja ja käytä vehnäjauhossa, dippaa kanamunaan ja pyörittele korppujauhossa. Laita lautaselle odottamaan paistamista. Kun olet pyöritellyt kaikki pallot, laita wok-pannuun kuumenemaan n. 4-5 cm öljyä. Öljy on paistovalmista kun pala pankoa tai leipää pomppaa heti pintaan kun sen tiputtaa varovasti öljyyn. Paista kuorukat erissä, n. 4 kerralla kunnes ne ovat kullanruskeita. Anna levätä ritilällä tai talouspaperin päällä, ja nauti joko Tonkatsu-kastikkeen kera (saa itämaisista kaupoista) tai ihan vaan majoneesin tai sweet-chilli kastikkeen kanssa.

After roasting some pumpkin in the oven with garlic, olive oil and cayenne pepper, we still had half of it left. I was thinking of bringing a pumpkin pie with us to the Halloween dinner on Friday, but wasn't sure how suitable this pumpkin would be for a pie. I remembered seeing somewhere a nice recipe for croquettes, and after little searching, finally found the one that I was looking for. This one is from Amy Kaneko's: "Let's cook Japanese food" and is very easy to make. The only thing was that the pumpkin mix didn't end up as firm as I expected, and I had little difficulties to shape those balls which the recipe was requesting. I added little bacon to the mix which worked really well, and would recommend to use panko instead of bread crumbs as the texture is bigger and makes the croquettes more crispier.

Cut the pumpkin into pieces and boil with the chicken stock around 15 minutes until soft. Drain all the water and set aside to cool. Fry the bacon cubes and diced onion in a pan until soft and place on the plate. Scoop the flesh out of the pumpkin and mash. Add the onion and bacon, soy and mayonnaise and season with salt and pepper. Prepare the coating incrediences; place flour to one plate, mixed egg to another, and bread crumbs or Panko to the third one. Shape balls out of the mix and dust with flour, dip into the egg and roll in breadcrumbs/panko. Set aside to wait for the frying. After shaping all the balls, pour about 4-5cm oil to a wok pan. The oil is ready to use when a piece of bread or panko rises immediately to the surface after placed gently to the oil. Fry the croquettes in batches, around 4 at the time until golden brown. Let cool in a rack or kitchen towel, and serve hot with Tonkatsu-sauce or even just with mayonnaise or sweet and chilli sauce.

Sunnuntai-illan iloja

Sunnuntaina meillä oli ohjelmassa illallinen T:n äidin luona. Carolinen keittiö on aina ihmeitä täynnä; sieltä löytyy vaikka minkälaista vempainta ja esimerkiksi eilen testailimme Saksalaista käsinpyöritettävää leipäleikkuria! Purkit ja purnukat pursuavat hilloja ja oman maan herkkuja ja mikä parasta, joka kerta kun keittiöön astuu siellä tuoksuu aivan ihanalta!

Eilen maistelimme mm. tapenadea itse leivotun San Fransiscon sourdough-leivän kanssa, lammasta perunoiden ja kurpitsan kera, ja vanilja-jäätelöä ihanan luumukompotin säestämänä. Caroline myöskin paistoi kokonaisia Padron-chilejä oliiviöljyssä ja ripotteli päälle runsaasti suolaa. Näissä chileissä joka kymmenennen pitäisi olla tulinen ja muut mukavan mietoja, mutta eilisen perusteella sanoisimme että todennäköisyys saada tulinen chili on enemmänkin 50/50. Mutta tosi hyviä ne silti olivat. Kaiken tämän herkuttelun ja ihanuuksien jälkeen oli aika suunnata kotiin, mutta tyhjin käsin? E-hei! Olohuonetta koristaa nyt maailman söpöin pieni nojatuoli, seinä odottaa vain koukkuja kahdelle hienolle taululle mitkä on tehty Carolinen valokuvista ja kaiken kukkuraksi keittiön pöydällä tököttää tämä!

En malta odottaa että pääsen paahtamaan kurpitsaa uunissa, tekemään siitä sosekeittoa ja vaikka mitä muuta! Eli kaikenkaikkiaan Sunnuntai-ilta oli mitä mainion, siitä iso kiitos koko seurueelle ja erityisesti Mrs. F:lle!

The program for the Sunday night was to have dinner at T's mum's. Caroline's kitchen is always full of excitement; for example yesterday we were testing a hand used bread cutting machine from Germany! There are loads of jars and bottles of lovely jams and other goodies from her own garden and alotment, and the best thing is the delicious smells that you get everytime you step into that kitchen.

Yesterday we were enjoying tapenade with home-made sourdough bread, lamb with roast potatoes and pumpkin, and vanilla ice cream with delicious plum compote. Caroline also fried some whole Padron- chillies in olive oil and sprinkled loads of salt on top. Apparently every 1 out of 10 chillies should be very hot, but after yesterday's taste test, we would say that the chance of getting the hot one is more like 50/50! They were lovely! After all this feasting it was time to head home. But empty handed? Don't think so...! There's now the cutest little arm chair in our living room, two great photos taken by Caroline waiting to be put on the wall, and this wonderful pumpkin sitting in our kitchen table! I can't wait to get it in the oven to roast, make a nice pumpkin soup and all sort of things. So overall we had a brilliant Sunday evening, and a thank you for that goes to the whole crew and especially to Mrs. F.!

Morning after

Perjantai-illan tanssimaratonin jälkeisenä aamuna kroppa huusi energiaa, ja olin kuulevani ihan selvästi kuiskauksia pannukakuista ja pekonista. Joten ei kait se auttanut kuin alkaa pannukakkujen paistoon. Tein taikinan aika mutu-tuntumalla, ja tavoitteena oli vain pitää se melko paksuna koska tässähän oli tekeillä pannukakkuja eikä sentään lättyjä (eli siis lettuja). Käytin myöskin self-rasing jauhoja, ja jos niitä ei ole saatavilla luulen että leivinjauhetta kannattaa lisätä ehkä himpun verran enempi reseptiin. Pistelin pannukakut poskeen rapean pekonin kanssa ja lurautin koko komeuden päälle reippaasti vaahterasiirappia. Kuppi kuumaa kahvia vielä päälle, niin kyllähän tästä Lauantai lähtee liikkeelle oikein mainiosti!

n. 100g (self-rasing) jauhoja/ self-rasing flour

n. 80g sokeria/caster sugar

1/2 rkl leivinjauhetta/ 1/2 tbsp baking powder

1 muna/egg

n. 1-1,5 dl maitoa/milk

ripaus suolaa/pinch of salt

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää muna ja sekoita maitoa niin paljon että taikina pysyy vielä mukavan paksuna. Paista voissa. Taikinasta tulee n. 4 isohkoa pannukakkua. Mix the dry incrediences together. Add the egg and enough milk to make the batter still nice and thick. Fry the pancakes in butter. The batter makes around 4 big pancakes.

The morning after a big Friday night- dance marathon, the body was shouting out for some energy and I'm sure that I heard some whispers about pancakes and bacon. So obviously it was a sign for me to prepare some lovely American pancakes. I did the batter more or less without any exact measurements, but the aim was to keep it in the end quite thick. I had the pancakes with crispy smoked bacon and a nice big splash of maple syrup. A big hot cup of coffee alongside, and the Saturday has had a perfect start!

Lempijuomia

Joku kysyi vähän aikaa sitten minkä juoman luettelisin lempijuomakseni. Aika kinkkinen kysymys. Sehän riippuu ihan täysin tilanteesta! Ajattelin silti listata joitain tämän hetken suosikeita, ihan vaan näin Perjantain kunniaksi!

Viineistä punaisissa ehdottomasti suosin Malbec ja Carmenere- rypäleitä. Ne on kumpikin yleensä tosi tummia ja täyteläisiä, ja tykkään että punaviinissä on kunnolla "runkoa" (näin entisenä Alkolaisena on pakko heitellä näitä naurettavia termejä!). Mutta siis tosiaan kannattaa kokeilla ihan vaikka vaan illanistujais-viineinä jos tykkää vähän voimmakkaimmista mauista tai esim. hyvän pihvin kanssa.

Valkoviineissä palaan nykyään usein Gewürzstramineriin. Sanoisin että suurin osa niistä viineistä on puolikuivia ja siksi ihan loistavia ihan vaan nautiskeluun. Viinistä löytyy ihania kukkais-aromeja mikä joillekin voi olla vähän liikaa, mutta minä tykkään! Myöskin koska meillä kotona kokataan paljon Aasialaista ruokaa, tämä rypäle sopii ihan älyttömän hyvin mausteisen ruoan kanssa. Hyviä pulloja löytyy esim. Ranskan ja Saksan hyllyistä mutta löysinpä tuossa yksi päivä oikein hyvän Uusiseelantilaisen yksilönkin!

Juhlajuomissa kesällä suosikkina oli tietenkin hyvä siideri jäillä, mutta näin syksyn tultua jäiset juomat ovat jääneet kesälomille. Ollaan pari kertaa rimpsalle lähtiessä värkätty kiva shamppanja-coctail mikä on kyllä noussut nyt yhdeksi lempijuomista. Kuulostaa ehkä vähän hienostelulta, mutta tämän voi oikein hyvin miksailla ihan perus-kuohuviinistäkin:

Kaada shamppanja/kuohuviini lasiin. Valuta hieman brändiä tai konjakkia pikkulusikan kautta lasin pohjalle. Tarkoituksena on saada brändi/konjakki erilliseksi n. 1cm levyiseksi osaksi lasin pohjalle. Kostuta 1 sokeripala 3-4 tipalla Angostura Bitteriä (löytyy Alkon minipullojen läheisyydestä). Tiputa sokeripala varovasti lasin pohjalle. Nauti!

Ja sitten tietenkinhän vesi vanhin voitehista, iltapäivä-teetä maidolla, kokista pizzan kanssa, ja glögi-aikoja odotellessa...

Cheers!

Someone recently asked what do I consider as my favorite drink? Quite a difficult one, because it so depends on the situation! I still thought I list some of my favorites at the moment just to celebrate that it's Friday!

With red wines I normally prefer Malbec or Carmenere. They are both very dark and full bodied, which I love. If you like strong flavors in red wine, they are definitely worth trying just as a they are or with e.g. nice steak or other strong meat.

In white wines I usually return back to Gewürzstraminer. It is normally medium dry and that's why very easy to drink. You will also find quite strong floral flavor and smell from the wine which might be a bit too much for some people, but I just love it! And as we cook a lot of Asian food at home, this wine is perfect as it goes so well with the spicy food. You can find nice Gewürzstraminers from France and Germany, and the other night I tried a lovely one from New Zealand.

During the summer time, the favorite was a nice cider with loads of ice but as the autumn has arrived, the icy drinks have had to step aside. Couple of times before going out and about, we've tried this great champagne cocktail which has definitely been found a success. Might sound a bit poncy, but this can be easily done to a nice sparkling wine or Cava too!

Pour the champagne in to the glass. Pour some brandy/cognac gently with a teaspoon to the bottom of the glass. The purpose is to have about 1cm part of brandy/cognac separately in the bottom. Drop 3-4 drops of Angostura Bitter in to a sugar cube. Drop the cube in to the bottom of the glass. Enjoy!

Obviously the water will remain the all time favorite, you can't beat a nice cuppa, Coke is essential with the pizza, and I just can't wait for the mulled wine season to start...

Kippis!!

Pyörtyvä pappi eli Imam Bayildi

Viime kesän lomareissulla Turkissa tuli kyllä munakoisokiintiö täytettyä ihan kunnolla. Ja mikäs siinä, ihanaahan se on, yksi meikäläisen lempivihanneksista. Kuitenkin loman jälkeen tuli pidettyä hieman taukoa munakoiso-rintamalla, mutta T halusi tuoda vähän lomamuistoja kehiin eilen joten kokkailtiin tätä Turkin perinneruokaa lisäkkeeksi. Hyvää tämä on sekä kylmänä että lämpimänä, ja täytteeseen voi lisätä vaikka vähän perunaa ja chiliäkin, mutta perusideana on että ruoassa täytyy olla oliiviöljyä sekä valkosipulia, ja paljon!

2 munakoisoa/aubergines
1 iso sipuli/big onion
4-5 valkosipulinkynttä/garlic cloves
3-4 tomaattia/tomatoes
luraus tomaattipyrettä/little bit of tomato purè
pieni ripaus sokeria/pinch of sugar
1dl vettä/water
suolaa/salt
mustapippuria/black pepper

1 rkl oreganoa/1 tbsp dried oregano
puolikkaan sitruunan mehu/juice of a half a lemon
(runsaasti persiljaa/plenty of fresh parsley)

Halkaise munakoisot kahtia pituussuunnassa ja lusikoi sisus ulos. Leikkaa sipuli siivuiksi ja ruskista pannulla runsaassa oliiviöljyssä kunnes ovat kivan vaaleanruskeita. Lisää valkosipulit ja munakoisojen sisus ja kuullota hieman. Poista suurin osa tomaatin siemenistä, leikkaa paloiksi ja heitä mukaan pannulle. Lisää kaikki loput aineet ja anna porista pannulla parisen minuuttia. Lado munakoiso-puolikkaat vuokaan, ja lusikoi tayte sisään. Lurauta päälle runsaasti oliiviöljyä ja pistä uuniin ensin foliolla peitettynä 180C puoleksi tunniksi ja nosta sitten lämpötila 220C ja paista ilman peitettä n. 10 minuuttia.

During the summer holiday this year in Turkey, we definitely stuffed ourselves full with aubergines. It was brilliant as I love them and it's one of my absolute favorite vegetable. However, after the holiday a little break from them was in need and we haven't cooked anything with aubergines until yesterday. T wanted to bring little bit of our holiday back and we decided to make this great Turkish "national" dish that we enjoyed many times back in our holiday. It's very good either hot or cold, and you can add e.g. potatoes or a little bit of chilli to the filling but the main thing is to keep the dish packed with garlic and nice olive oil.

Cut the aubergines half in lengthways and scoop out the flesh. Slice the onion and fry in the pan with loads of olive oil until nicely golden brown. Add the inside of the aubergines and garlic and fry until soften a little bit. Take out most of the seeds from the tomatoes, cut in pieces and place in the pan. Add all the rest of the incrediences and let simmer in the pan for couple of minutes. Place the aubergine halves into a dish and add the filling in. Pour on top a nice amount of olive oil and cover the dish with foil. Bake the aubergines in the oven in 180C for half an hour and then change the temperature to 225C, take the foil off and bake for another 10 minutes.

Uunin testausta

Uuni on vihdoin käytössä! Kuukauden ajan olemme yrittäneet löytää keinoa puhdistaa edellisen asukkaan jäljiltä löytynyttä uunia, mutta tuloksetta. Jopa meidän siivoja tuumasi uunissa olleen vähintään tulipalo, koska jälki oli sen mukaista. Ei ollut syynä tulipalo, vaan ihan vaan kokkausintoinen nuorimies... Viimein Lauantaina meille tuli vihdoin vierailija, itseasiassa tämä kyseinen nuorimies, joka kiltisi puhdisti ja jynssäsi uunin puti-puhtaaksi!

Päätin pyörittää pitkästä aikaa lihapullia, koska löysin kaapista sipulikeitto-pussin ja näin jääkaapissa olevan vielä jäljellä hieman puolukkahilloa. Tämä perusresepti on kyllä varmasti kaikille kovin tuttu, ja itsellehän tämä tuli ennen muinoin meidän isältä.

Yhdeksänkymmentä-luvun lama-aikaan isä joutui olemaan jonkin aikaa kotona, ja yhtäkkiä meille keittiöön oli ilmestynyt melkoinen kodin henki! Miltei joka iltapäivä koulusta kotiin tullessa keittiössä odotti jokin uusi resepti-kokeilu; täytettyjä lettuja, näitä lihapullia, ja eräs päivä tiskipöydällä nökötti... munuaispizza! Kyllä, luitte ihan oikein. Isälle oli tullut taiteellinen inspiraatio, ja hänpä oli kuin olikin päättänyt paistaa munuaisia ja kokeilla niitä pizzan päällä. Siinä pöydän ääressä veljen kanssa sitten tätä maisteltiin, ja en kyllä muista oikein millainen makuelämys tämä munuaispizza sitten oli, mutta sen muistan että kyllä meitä aika paljon nauratti!

500g jauhelihaa/mince meat

sipulikeittopussi/pack of instant onion soup

150g kermaviiliä tai creme fraichea/creme fraiche
pieni luraus vetta tai maitoa/a little splash of water or milk

1 muna/egg

(korppujauhoja/breadcrumbs)

Sekoita ainekset keskenään, pyöritä pulliksi ja paista uunissa 225C n. 15 minuuttia. Nauti keitetyiden perunoiden tai muusin, ja puolukkahillon kanssa. Mix all the incrediences together, shape into balls and bake in the oven in 225C about 15 minutes. Enjoy with boiled potatoes or mash and lingonberry jam.

The oven is finally working! For about a month we've tried to sort it out without a result from what is was left by the previous tenant. Even our cleaning lady said that there must have been a fire inside because it looked so horrible. No, it wasn't a fire, just a young man who was very enthusiastic to cook... On Saturday we finally got a visitor, actually this same young man, who kindly scrubbed and cleaned the oven spot on!

I decided to do some meatballs as I found an instant onion soup from the cupboard and remembered the lingonberry jam in the fridge. It's a very basic recipe and I learned this back in the days from my dad.

When the recession hit Finland in the early-nineties, my dad had to stay home for a while. Suddenly there was this household fairy in our kitchen, and nearly every afternoon when we returned from school there was something new waiting for us. Filled crepes, these meatballs and... kidney pizza! Yep, correctomundo. Dad had got very inspirational moment and decided to fry some kidneys and try them as a pizza topping. Me and my brother sat in our kitchen table and tried the pizza, and unfortunately I can't really remember how it actually tasted, but I can remember that we just couldn't stop giggling!

Kastiketta kehiin

On olemassa yksi kastike mistä on tullut hitti meidän huushollissa. Sillon tällöin tulee vaan olo, että sitä on saatava ja mikäs siinä koska se ei ainoastaan ole tosi herkullinen vaan myöskin ihan super helppo ja nopea! Kastike käy periaatteessa kaikenlaisen lihan kanssa, mutta parhaiten ehkä possun ja naudan lisäkkeenä. Ja vaikka oudolta saattaa kuulostaakin että kastikkeeseen tulee kalaa, odottakaahan vain! Jos ette tietäisi, voin vaikka vannoa että ette ikinä uskoisi sitä soosissa olevan. Myöskin etsikää käsiinne sardelleja, koska Suomessa anjovikseiksi luetellut eivät oikein sovi tähän reseptiin. Tähän tarvitaan suolaisia pikkusardelli-fileitä, jotka ihan sulavat pannulla niitä paistettaessa.

4-5 sardellifilettä/anchovies

voita/butter

2 valkosipulinkynttä/garlic cloves

n. 20 pikkukaprista/little capers

sitruunamehua/lemon juice

mustapippuria/black pepper

Paista sardelleja runsaassa voissa ja sekoittele kunnes fileet ovat "sulaneet" pannulle. Lisää valkosipuli ja kuullota hetki. Lisää kaprikset ja ripaus mustapippuria ja purista n. puolikkaan sitruunan mehu pannulle. Sekoita ja kaada pihvin tai porsaankyljyksen päälle.

There is this one sauce in our household that has become a bit of a hit. Once in a while you just feel that you need it, and the greatest thing is that not only it is delicious, it's also very fast and easy! Even though some people might find it weird to put fish in the sauce, do not worry. If you wouldn't know, I can guarantee that you would never guess. The sauce goes with pretty much all kind of meat, but works perhaps best with pork and beef.

Fry anchovies with loads of butter in a pan until they have melted. Add garlic and fry just a little bit. Add the capers and a pinch of black pepper and squeeze about a half of lemon into the pan. Mix and pour on top of a pork chop or a steak.

Jee, viikunoita!!

Se on taas viikuna-aika parhaimmillaan, ja niitä näyttää olevan ihan kaikkialla! Muistan miten lapsena äidin mussuttamat kuivatut viikunat suoraansanottuna hieman aina ällöttivät, ja en vieläkään niille oikein lämpene (paitsi ehkä kuiva-kakuissa) kun ne on vaan niin kamalan makeita. Mutta nämä tuoreet ne vasta hyviä ovatkin! Vaikka niissä makeutta paljon onkin, niin silti ne on mukavan raikkaita.

Yleensä popsin viikunoita ihan sellaisenaan tai esim. paloiteltuna jugurtin kanssa aamupalalla, mutta herkullisia ne on myös puolitettuina pannulla voissa ja sokerissa paistettuina ja kylmän jäätelön kanssa nautittuina. Tai leikkaa niihin ristiviilto, valuta hieman hunajaa viiltoon ja pistä hetkeksi uuniin. Viikuna-hillo on tietysti myös ihanaa, ja viikunoita tai -hilloa kannattaa ehdottomasti kokeilla myös juustotarjottimen lisäkkeenä.

It's the season for figs again, and you can find them from everywhere now! I remember how much I disliked the dried figs that my mum always loved to eat when I was a kid, they were just way too sweet for me. I still don't really like them, but it's a totally different story with these fresh ones. Even though they still are sweet, they have this really lovely fresh feel in them.

Normally I just eat them as they are or cut them into my breakfast yoghurt, but I find them super delicious also cut in half and fried in a pan with butter and sugar and served with some nice cold ice cream. Or cut a cross in them, pour in some honey and pop them in the oven for couple of minutes. Obviously a fig jam is also lovely, and definitely worth trying the fresh ones or the jam with your cheese board.

Kutinaa

Pari ystävääni ovat melkoisia käsityö-virtuooseja, ja heidän töitä katsellessani itsellekkin iski taas kunnon kutomisvimma. Se vaan on jotenkin niin kivaa istuskella sohvan nurkassa lämpimässä kudelma kädessä kun ulkona sataa vettä ja tuulee vimmatusti.

Yleensä tekeleistä tulee jotain jollekin joululahjaksi, ja kuinkahan monta kertaa sitä on hiki hatussa vedetty viimeisiä silmukoita ja langan päättelyitä päivää ennen lahjan antoa! :) Mutta kivahan se on ihmisiä ilahduttaa omatekemillä jutuilla, ja varsinkin täällä tuntuu että ihmiset arvostavat käsintehtyä paljon. Esim. pari vuotta sitten T:lle antamistani villasukista nousi melkoinen ylistys koska heidän perheessä omatekemiä sukkia ei oltu nähty vuosikymmeniin! Ja sukat olivat vielä kunnolla eriparia; toinen ylipäätän vähän vinksallaan ja toinen ehkä sopiva jättiläiselle mutta se ei näyttänyt haittaavan... Myöskään tarina siitä miten oma pappani opetti meikäläisen käsitöihin on vaatinut hieman totuttelua täällä (ja ei taida olla ihan pelkästään täällä), eihän nyt miehet kudo tai virkkaa!! Mutta meidän pappa se olikin melkoinen super-pappa!

No, nyt teen tosiaan sitten taas joululahjaa joten en kovin paljon siitä voi vielä paljastaa, mutta kivan haastava työ kyllä tekeillä on. Laitan kuvia sitten kun lahja on päätynyt vastaanottajalleen.

Käykääpä katsomassa Liisan ja Tiinan tekeleitä, on ne kyllä melkoisia tyttöjä! Ja jos joku on Helsingissä Esplanadin puiston lähettyvillä 10-23.12, käykääpä piipahtamassa Tuomaan markkinoilla. Siellä on meikäläisen pikku-äiti myymässä käsitöitään, ja sieltä kojusta löytyy kyllä kaikenlaista ihanaa!

Couple of my friends are proper handicraft experts. After watching their lovely creations, I was bitten by a knitting bug again and what would be a better way to spend these rainy dark evenings than sitting in the sofa with some nice wool and couple of needles.

Normally my knittings end up as a Christmas present for someone. And why is it that even though you have the whole autumn to do your work, you still end up panicking and trying to finish everything just on the last night before you're supposed to hand out your present! But all in all, it is nice to give something that you have actually done yourself. Especially here in UK handcrafts are appreciated quite a lot, as I don't think there are too many young people who do e.g. knitting nowadays. Personally I learned my skills from my grandfather. What a brilliant man!

So I'm up for another Christmas present again and that's why can't reveal too much about it yet. I will post some pictures after the present has found it's receiver. Go and check out my two very talented friends, Liisa and Tiina, and if you are around in Helsinki Esplanadi park around 10-23.12 go and check the Christmas market where my dear mother is selling her own lovely handcrafts!

Miten ehkäistään flunssaa

Vaikka syksy ihanaa aikaa onkin, enpä juuri välitä tästä jokapaikan yllä vellovasta flussa-aallosta. Itse kävin onneksi läpi parin päivän nuhastelun jo muutama viikko sitten, mutta nyt T:lle alkoi pukkaamaan oireita joten päätettiin vetää kanakeitto kehiin heti ensikättelyllä. Eikö se ole ihan tieteellisesti todistetukkin nyt että kanakeitolla on oikeasti jotain parantavia vaikutuksia? Tiedä häntä, mutta hyvää tämä meikäläisen variaatio Thaimaalaisesta Tom Yumista ainakin on aina ollut, ja sopii oikein hyvin tulisuudellaan tällaiseen kylmenevään syysiltaan. Meillä pistetään chiliä keittoon ihan reippaalla kädellä, mutta se on ihan jokaisen asia kuinka mausteista haluaa.

Kanan reisiä (n. 4kpl)/Chicken thighs

Raakoja jättikatkarapuja/King prawns

Siitakesieniä/Shitake mushrooms

Riisinuudeleita/Rice noodles

Sitruunaruohoa/Lemon grass

Kariff-limen lehtiä/Kariff lime leaves

Kanaliemikuutio tai kanafondia/Chicken fondi

Tom Yum- tahnaa/Tom Yum paste

Thai kala-kastiketta/Thai fish sauce

Tuoretta chiliä/Fresh chilli

Limejä/Limes

Tuoretta korianteria/Fresh coriander

Keitä isossa kattilassa n. 2 litraa vettä ja lisää kananreidet. Itse tykkään käyttää reisipaloja koska kananrinta yleensä tuppaa kuivumaan helpommin. Lisää liemeen pari sitruunaruohon vartta jotka olet leikannut noin 3cm paloiksi ja n. 5-6 Kariff- limen lehteä (jos käytät tuoreita, vähempikin riittää). Keitä n. puoli tuntia kunnes kanat ovat kypsiä. Nosta kanat pois liemestä ja poista kaikki nahkat ja luut ja paloittele lihat suupaloiksi. Lisää takaisin liemeen, lurauta mukaan kanafondia tai yksi kanaliemikuutio, paloitellut tuoreet chilit ja pari ruokalusikallista Tom Yum-tahnaa. Lisää paloitellut siitakesienet ja anna kiehua kunnes sienet ovat kypsiä. Mausta kalakastikkeella ja lime-mehulla ja laita tässä vaiheessa riisinuudelit erilliseen kulhoon ja kaada kiehuvaa vettä päälle. Lisää keittoon paljon silputtua korianteria ja katkaravut ja ota pois liedeltä. Riisinuudelit kypsyvät n. 3 minuutissa joten kaada vesi niistä pois ja asettele jokaisen kulhon pohjalle. Kaada

keitto päälle ja koristele korianterisilpulla, tuoreella chilillä ja limesiivulla.

The autumn flu has tried to overtake our household, so we thought to bring the good old chicken soup back to the picture. Don't they say that it is now scientifically proved that it actually has some real healing effects? You never know, but at least this my variation of the good old Thai Tom Yum soup is very lovely! We put loads and loads of chilli in it, but it's up to you how spicy you want it to be.

Boil around 2 liters of hot water in a big pan and add the chicken thighs. I prefer thighs as the breasts normally tend to dry quite easily. Add couple of chopped lemongrasses and around 5-6 Kariff lime leaves (if you use fresh ones, put less). Let it boil around half an hour until the chicken is done. Remove chicken from the stock, take off the skins and the bones and cut into bite size pieces. Add back to the stock and pour little bit of chicken fond in. Add chopped chillies and couple of tablespoons of Tom Yum- paste. Chop the shitake mushrooms and put them into the soup and let boil until cooked through. Season with the fish sauce and lime juice and at this stage place the rice noodles in the separate bowl and pour hot water on top. Add the prawns and loads of chopped coriander to the soup and take away from the heat. Rice noodles take about 3 minutes to cook, so as soon as they are ready, pour the water away and place them into serving bowls. Ladle the soup on top and garnish with more chopped coriander, chopped chillies and a lime wedge.

Syyskanailua

Katseltiin Nigel Slaterin kokkailuja tuossa yksi päivä telkkarista, ja silmiin sattui kiva syksyinen kana-resepti. Ohjeesta löytyi niin savuista paprikaa (onkohan tämä edes oikein suomennettu?) mikä näin kylmenevinä päivinä on ehdoton lempparimausteeni, sekä vihreitä oliiveja mitkä myös täyttävät aina jääkaappiamme joten pakkohan tällaista oli kokeilla!

Pääsin myöskin testaamaan ensimmäistä kertaa elämässäni kokkailua sahramin kanssa, koska en tosiaan aikaisemmin jostain syystä ole törmännyt resepteihin jotka sitä olisivat vaatineet. Ihanan kullankeltaisen värin se kyllä ruokaan toi, mutta taisin laittaa ehkä liian vähän siinä pelossa että se peittäisi maullansa kaiken muun. En juuri sitä erityisesti maistanut kastikkeessa, joten ensi kerralla kyllä ripautan pari höytyvää lisää.


Padasta tuli oikein hyvää, sitruunat tekivät kastikkeesta ihanan "tahmaista" mutta omasta mielestä jättivät ehkä hieman liian kitkerän jälkimaun (ensi kerralla loraus hunajaa?). T:n mielestä höpöttelin omiani, ja hän nautiskeli onnellisena loputkin kastikkeesta. Ruoka olisi varmasti toiminut tosi hyvin kuskusin kanssa, mutta me vedeltiin ihan noin vain kun oli jo myöhä ja iso nälkä.

Maustetahnaan:

3-4 Valkosipulinkynttä
Ripaus suolaa (miel. Maldon)
1 tls Kuminan siemeniä
2 - 3 ripausta Savuista paprikaa
2 - 3 ripausta Kurkumaa
Oliiviöljyä

Pataan:

2 Sipulia
6 Kananreittä
1 Sitruuna
Ripaus sahrami-höyheniä
Kourallinen vihreitä oliiveja
Tuoretta korianteria

Hiero maustetahnan aineet huhmareessa, ja lisää oliiviöljyä sen verran että seoksesta tulee hyvän tuntuinen tahna. Hiero tahna kananreisiin ja jätä marinoitumaan mahd. pitkään, vaikka ihan yön yli.
Leikkaa sipuli karkeaksi silpuksi ja kuullota padassa minkä pohjalle olet laittanut oliiviöljyä. Kun sipulit ovat pehmenneet, lisää kanat ja ruskista kunnes lihat ovat ottaneet vähän väriä. Lisää vettä jotta kanat peittyvät puoleksi. Lisää sahrami, mausta suolalla ja pippurilla ja lado sitruunasiivut kanojen päälle. Anna porista kannella peitettynä miedolla lämmöllä n. 25 minuuttia tai kunnes kanat ovat kypsiä. Lisää oliivit ja silputtu korianteri ja tarjoile. Hyvää esim. kuskusin kanssa.

We saw a nice autumn recipe by Nigel Slater and as it included our favorites, smoked paprika and green olives, we just had to try it! I also got my first opportunity to try saffron for the first time in my life. Perhaps I didn't put enough, as I didn't really taste it in the food but at least it brought a lovely color. The casserole was lovely and the lemons made it nice and gooey. I found them perhaps a bit too bitter in the sauce but T was saying that I was talking nonsence and was really enjoying his share. This would have been great with couscous but we just had it as it was. You can find the recipe in english here!

Tästä se lähti!

Tässä töiden jälkeen teekupillisella istuskellessani sen nyt sitten vihdoin päätin. Vuoden ajan luettuani muiden ihmisten ihania muoti-, ruoka-, käsityö-, ja vaikkamitä- blogeja, on aika nyt sitten meikäläisenkin yrittää.

Joten tervetuloa vaan! Meillä kokataan hurjasti kotona ja ruoka on iso osa elämää, joten luvassa paljon ruoka-aiheista postausta mutta varmasti kaikkea muutakin hauskaa.

So I've finally done it, I started my own blog! As food being a big part of my life, I should be writing quite a lot about it but I'm sure there will be something else interesting coming as well. Welcome!!