Kana loves rakuuna

Kuva täältä

Sunnuntaina oli vuorossa jälleen vuorossa Roast. Normaali enkkulainen Sunday Roasthan koostuu yleensä joko naudan paistista, possusta, tai kokonaisesta broilerista sekä tietenkin lisukkeista mitkä mainitsin tässä postauksessa. Meillä kallistutaan yleensä aina joko naudan tai porsaan puolelle, mutta tänään ajattelin paistaa broilerin. Ostin kokonaisen hyvän näköisen 1,5 kg:n broiskun, sivelin pehmeällä voilla ja ripottelin päälle reippaasti suolaa ja pippuria. Uuniin 180c 1,5 tunniksi, ja sitten n. 10 minuutin lepo folion alla.

Tein linnulle perinteiset lisäkkeet, ja näin joku aika sitten telkkarissa kivan huippu-helpon kastikkeen mitä halusin kokeilla. Olin hieman ennakkoluuloinen koska kastikkeen pää-aineena näytteli tuore rakuuna. Rakuuna kuuluu näihin anis-tyylisiin maku-elämyksiin, mistä en ikinä oikein ole pahemmin perustanut. Kaikki tämä kumpuaa kovasta lakritsi-kauhustani, ja kaikki hiemankin lakritsi tai anis-vivahteinen saa yleensä ihoni kananlihalle. Vaikka inhoan lakritsaa, rakastan salmiakkia. Ihmiset eivät oikein ymmärrä minua tässä asiassa, mutta ne vaan ovat niin eri asia. Sanokaa että on muitakin ihmisiä joille lakritsi ei maistu, mutta salmiakki sitäkin enemmän! Onhan?

No takaisin siihen rakuunaan siis. Halusin siis tosiaan antaa kyseiselle yrtille uuden mahdollisuuden, koska ainakin täällä päin se näyttää olevan ihan ehdoton varsinkin kanan kanssa. Ja täytyy myöntää että hyväähän se oli! Paistettuani kanan, siirsin sen erilliselle lautaselle lepäämään ja pistin paistovuoan liedelle kuumenemaan. Kaasin linnusta valuneiden nesteiden ja rasvan sekaan hieman kanalientä ja rapsuttelin kaikki vuoan pohjalle jääneet paistinjämät liemen mukaan samalla kun liemi porisi hiljalleen liedellä. Tämän jälkeen kaadoin liemen kulhoon ja lisäsin siihen 4 jääpalaa. Tämä jäähdytti liemen nopeampaa, ja nosti rasvan erilliseksi kerrokseksi pintaan. Siitä se oli helppo vain kuoria pois. Sulatin kattilassa hieman voita ja lisäsin pari ruokalusikallista jauhoja ja sekoittelin parisen minuuttia. Kaadoin pannuun jäähtyneet kanaliemet, ja lisäsin vielä ihan normaalia kanalientä pienen lorauksen. Keitin kastiketta viitisen minuuttia kunnes sen koostumus muuttui enemmän kastikemaiseksi ja lopuksi kaadoin n. 1dl kermaa ja lisäsin kourallisen hakattua rakuunaa joukkoon.

On Sunday we decided to go for a roast again. Normally we end up with beef or belly of pork, but today I decided to make chicken. I bought a nice looking 1,5 kg chicken, smeared it with butter and sprinkled with lots of salt and pepper. I put it to the oven in 180c for about 1,5h and then let it rest for about 10 minutes under a foil.

I cooked the normal trimmings to go with the chicken and recently saw a great looking sauce recipe on TV which I wanted to try. I was a bit hesitant because the main ingredient in the sauce was fresh tarragon. Tarragon falls under the category of anise-flavored stuff, which normally gives me creeps. I absolutely hate licorice, and everything that tastes even little bit like it makes me sweat. However, I love salty licorice, but it is absolutely different thing!

Anyway, back to the tarragon. I decided to give it another chance as I see it nowadays everywhere and especially with chicken. And it turned out to be really nice! After I roasted the chicken, I moved it to another plate to rest and put the roasting dish on the hob. I added some chicken stock to the liquids and the fat from the chicken, and let it bubble on the heat while scraping the burned bits from the pan to the liquids. I poured the whole thing to a bowl and added 4 ice cubes, which helped the liquid to cool faster and also separated the fat from the chicken juices. The fat was very easy then just to scoop off from the top. I melted little bit of butter in a pan, added couple of tablespoons of flour in and mixed couple of minutes. I poured the juices back to the pan, and added little bit more of chicken stock. After couple of minutes the sauce thickened so I then just poured in about 1dl of cream and added handful of chopped tarargon.