Koska tosiaan olin Suomessa joulun ajan, vietimme T:n kanssa meidän joulua vasta eilen. Teimme joulu-ateriaksi roastin, koska se nyt vain on meidän kummankin herkkua ja meillä oli aikaa viettää keittiössä ihan kunnolla.
Ostimme kunnon kahden kilon entrecote-paistin missä luut olivat vielä jäljellä mehevöittämässä lihaa. Lihamestari mainitsi että paisti riittää oikein mainiosti 4-5 ihmiselle, joten jätimme suosiolla mainitsematta että kyseessähän oli siis vain illallinen meille kahdelle. Paisti oli vain niin hyvän näköinen, että ostimme koko palan ja kyllähän siitä sitten voi syödä vaikka parina päivänä.
Kotona T ruskisti paistin nopeasti liedellä joka puolelta ja iski sitten uuniin 190 asteeseen tunniksi. Minä halusin lihan mediumiksi, ja T raa'aksi joten yritimme päästä niiden kahden kypsyysasteen väliin. Suositus oli 10-13 minuuttia 450g kohti, mutta minun mielestä olisimme voinut kyllä lihaa ihan hieman pidemmän aikaa uunissa pitää. Mainitsin ostosreissullamme josko hyvä paistimittari olisi tarpeen, mutta kuulemma ilmankin pärjätään. Kotona sitten reseptejä lueskellessamme jokaisessa mainittiin miten elintärkeä hyvä paistimittari onkaan kunnon kypsyyden takaamiseksi... No ihan hyvin me pärjäsimme ilman mittaria tällä kertaa, mutta se on kyllä nyt lisätty seuraavaan ostoslistaamme. Paiston jälkeen annoimme lihan levähtää foliossa vielä 20 minuuttia ennen leikkaamista.
Kun paisti oli siiretty folioon lepäämään, laitoimme paistivuoan liedelle ja lisäsimme siihen hieman lihalientä. Raaputtelimme paistinjämät pohjalta liemen mukaan ja ripottelimme mukaan hieman jauhoja. Mukaan tuli vielä lasillinen punaviiniä ja lopuksi nokare voita tuomaan kiiltoa. Kastike paistille oli valmis.
T oli pistänyt uuniin myös tulemaan hänen kuuluisat roast potatoes. Hän keitti paloiteltuja perunoita viitisen minuuttia suolatussa vedessä ja kaatoi sitten keitinveden pois. Kun perunat olivat vielä höyryävän kuumia hän hölskytteli kattilaa jotta perunat hieman rikkoituivat reunoilta. Olen kuullut että jos keitinveteen ei lisää suolaa, perunat eivät rikkoudu tarpeeksi jälkeenpäin ja tästä johtuen niihin ei tule rapeaa pintaa paistettaessa. Perunoiden kiehuessa T laittoi matalan vuoan uuniin kuumenemaan ja lisäsi siihen reippaasti öljyä ja voita. Kun perunat olivat hölskytelty, hän kaatoi ne kuumaan vuokaan ja kieritteli kunnes kaikki olivat peittyneitä öljy-voi seokseen. Hän paistoi perunoita uunissa 200 asteessa n. tunnin ja kävi silloin tällöin kääntelemässä niitä jotta kaikki puolet tulivat rapeiksi.
Lisäkkeeksi roastillemme keitimme porkkanoita ja papuja, ja paistoimme muutaman valmiin Yorkshire puddingin lautaselle. Olen useasti miettinyt näitä pieniä pannukakkuja mitä Sunnuntai-lounaalla usein lihan kanssa nautitaan, ja miettinyt niiden suosiota kunnes eilen tajusin miten hyvin ne oikeasti kunnon roastin kanssa sopivatkaan. Ne imevät itseensä ihanasti kastiketta ja tulevat siten älyttömän mehukkaiksi, ja silti pysyvät reunoiltaan kivan rapeina. Nam!
Meillä oli myöskin pari ¨possua viltissä¨ (pigs in a blanket) mikä on yleinen joululisäke täälläpäin. Pienet nakit on kääräisty pekoniin ja paistetaan yleensä kalkkunan tai muun joululihan vierellä. Kyllähän ne kalkkunan kanssa taitavat paremmin sopia, mutta ihan hyvältä maistuivat myös meidän paistin kanssa.
Kuva ei oikein kyllä kuvaa miten herkullinen illallinen oikeasti olikaan, koska innostuin hieman heittelemään kastiketta miten sattuu mutta voin luvata että hyvää oli!
Ja katsokaa vielä mitä pukki toikaan! Ensi vuonna ommellaan, jee!
As I spent my Christmas in Finland, me and T had our Christmas yesterday. We decided to go for a proper roast dinner as we both really enjoy it and had time to spend in the kitchen.
We decide to go for a proper 2 kg rib eye of beef on the bone, it looked beautiful! The guy at the meat counter explained that the beef is totally enough for around 4 people, so we thought not to mention that it was actually just for two of us. I'm sure we can sort something out from the leftovers on the next day!
At home T browned the beef quickly in the pan all over and then put in the oven in 190c for about and hour. I wanted the meat medium and T rare, so we tried to aim in the middle of those two. The recommendation was 10-13 minutes for each 450g, but I think we could have kept the beef in for a tiny bit longer. While shopping, I mentioned couple of times if we should have got a thermometer for the meat but apparently we didn't need it. However, when we got home, we realized that most of the recipes highlighted how important a good thermometer is for the perfect meat... Well, we managed without one this time but it has definitely been added to our shopping list now. After taking the meat out from the oven, we let it rest wrapped in a foil for around 20 minutes.
While the beef was resting, we de-glazed the pan with some beef stock. We scraped the pan, and then added little bit of flour, glass of red wine and last some butter to make the sauce shiny. The gravy for the meat was ready.
T was also making his famous roast potatoes while the beef was cooking. He boiled cut potatoes in a salty water for 5 minutes and then drained and shook to break them a bit from the edges. I've heard that if you don't add salt to the boiling water, the potatoes won't break enough later on and won't create the crusty edge later on in the oven. While the potatoes were boiling, he put a tray in the hot oven and added plenty of oil and butter in it. After shaking the boiled potatoes, he poured them to the tray and coated every potato with the oil-butter mix. He baked the potatoes in the oven around an hour, turning them once in a while in order to get them crispy all over.
With the beef, we boiled some carrots and green beans and baked couple of little Yorkshire puddings to go along. I came across them first time in my life when I arrived to London, and I'm only now starting to understand why they are such an essential part of a good roast. These ones soaked the gravy but still kept nice and crispy in the edges. Delicious!
We also had couple of pigs in a blanket (little sausages wrapped in bacon) on the side. I think they would go much better with turkey, as tradition goes, but they were still nice addition to the meal.
The picture doesn't really show how lovely the meal actually was as I got a bit too excited with the gravy on my plate, but I can guarantee that it was absolutely fabulous!
And take a look what I got from Santa! Can't believe it! Year 2010 will be a year of sewing!
No comments:
Post a Comment