Wednesday, 9 December 2009

Sbuuuuuuuuuuuuuuu!


Yksi parhaimmista ystävistäni Lontoossa on Italialainen G. Ensitapaamisemme tapahtui n. 5 vuotta sitten samassa työpaikassa hänen heittäessään minua taskulaskimella päähän. Ja kyllä, ihan tarkoituksella. Ystäväni on siis melkoisen sekopäinen, mutta ehkäpä siksi juuri ystävystyimme ja hänestä on tullut hieman niinkuin veljen korvike minulle täällä.

Pari vuotta sitten asuimme kämppiksinä etelä-Lontoossa, ja opin silloin miten iso osa elämää ruoka onkaan Italialaisessa kulttuurissa. Muistan miten eräänä viikkona olin kovin sairaana ja kun laahustin keittiöön ja avasin jääkaapin, joka ikinen ruoka oli merkitty post-it-lapulla kertoen miten kyseinen ruoka helpottaa oloani ja jos en niitä syö, tulee tupenrapinat! Vaikka rahaa ei joskus liiemmälti ollut, ruoka on viimeinen asia mistä säästetään. Italialaisessa ruoassa tuoreus on erityis-asia, ja ruoka on mutkatonta ja herkullista. Kaiholla muistelen noita aikoja, jolloin keittiöstä aina löytyi G:n kotona puristettua maailman herkullisinta oliiviöljyä ja muita paikallisia herkkuja. Sardiniasta tullessa, hän jollain keinolla kuljetti usein mukanaan esim. laatikollisen tuoreita tomaatteja omasta puutarhasta, leipää ja kerran jopa tuoreen mustekalan!

Pasta Carbonara oli ruoka mitä näin G:n usein kokkailevan, mutta en muista josko ikinä hänen versiotaan maistelin. T on myöskin kyseisen ruoan ystävä, ja tätä siis tehdään meillä aika usein koska onhan se tosi helppoa, nopeaa ja herkullista syötävää. Lisään usein kesäkurpitsaa tuomaan vähän raikkautta tähän aika tuhtiin pastaan, mutta tällä kertaa sitä ei kaapista löytynyt joten siivutin pari herkkusientä mukaan.

Pasta Carbonara

Pancettaa tai pekonia/Pancetta or bacon
Kesäkurpitsaa tai herkkusieniä/Courgettes or mushrooms

2 munaa/eggs
150ml kermaa/cream
kourallinen tuoretta parmesaania/handful of fresh parmesan
suolaa/salt
pippuria/black pepper

Spagettia/spaghetti

Paista pancetta tai pekoni rapeaksi pannulla. Lisää kesäkurpitsa tai sienet ja kuullota hetki. Keitä pasta ja muista jättää al-denteksi. Sekoita kulhossa munat, kerma, parmesaani ja suola ja pippuri keskenään. Lisää kuivattu kuuma pasta pekoni-seokseen ja ota pois liedeltä. Kaada muna-kerma-seos pastan joukkoon ja sekoita hyvin.


One of my best mates here in London is my Italian friend G. We met in the same job around 5 years ago when he threw me with a calculator. And yes, on purpose. So my friend is a bit bonkers, but I guess that's one of the reasons why we became good friends and he has become more like a brother to me here.

Couple of years ago we were sharing a flat in south-London, and I found out then how important thing food actually is for Italians. I remember one week when I was very ill and stayed home, I dragged myself to the kitchen and when opening the fridge, found it full of post-it-notes. G had tagged every single item in the fridge with an explanation why it was important for me to eat it to get well. Even though money sometimes was a bit tight, food is the last thing you save from. Freshness it the key thing, and food is not too complicated and delicious. Our kitchen was always full of best olive oil that I've ever tasted brought from G's own gardens in Sardinia and other Italian goodies. Every time he came back from home, somehow he was able to bring e.g. massive box of fresh tomatoes, bread, and once even a fresh squid with him!

Pasta Carbonara is one dish that I saw G cooking a lot back in the days. I don't think I ever tried his version from it, but T also likes the pasta a lot so this is done in our household quite frequently. In the end, it's easy, fast and delicious. I often add little bit of courgette to bring a bit of freshness to this quite a heavy dish. This time we didn't have any, so I just sliced few mushrooms in.

Fry the pancetta or the bacon crispy. Add the courgettes or mushrooms. Boil the pasta and leave al dente. Mix eggs, cream, parmesan and salt and pepper together. Add the drained hot past to the bacon mix and take it off the heat. Pour in the egg-mix and mix very well.

2 comments:

  1. Olipa tässä mukava tarina taustalla!
    Toi mieleen sen kun itse asuin vuosia sitten pari vuotta Englannissa ja mullakin oli puolisen vuotta Italialainen kämppis. Oli ihan hirmuisen mielenkiintoista seurata kun hän purki kotoa tulleita ruokalähetyksiä. Sieltä löytyi kyllä vaikka mitä herkkuja. Ja toisaalta myös esim tomaattimurskaa, kun Englannissa myytävät eivät kuulemma olleet mitään siihen verrattuna...

    Harmillisesti oltiin hyvin eri aikoihin kotona, joten kovin syvällisesti en päässyt kämppikseni kokkauksiin tutustumaan, mutta muistan erään kesäkurpitsarisoton jota pääsin maistamaan. Se oli taivaallisen hyvää, mutta ei kuulemma mitään mamman kotona italiassa oikeista raaka-ainesta tekemään verrattuna :)

    ReplyDelete
  2. Jep, eiköhän ne mamman sapuskat aina kaikki voita. Kämppikseni äiti tietenkin myös kuljetti mukanaan aina laukullisen ruokia tuliaisena kun kävi poikaansa Lontoossa katsomassa. Kerran mukana tuli ihan järkyttävän iso omenapiirakka oman puutarhan ompuista, ja sehän oli ollut pakko kuljettaa ihan sylissä lentokoneessa. Valitettavasti piirakka unohtui yöksi keittiön pöydälle, ja ensi haukun piiraasta saikin hyvin nälkäinen pikku-hiiri joka silloin tällöin keittiössämme vieraili! SInne meni se piirakka. Kivaa joulua!!

    ReplyDelete