No niin, viisi päivää vierähti melko vikkelään ja hapanleipä-juuri ei juuri (heh!) mielessä käynytkään. Onneksi olin kuitenkin laittanut kalenteriini, siis oikeasti voitteko kuvitella, muistutuksen että nyt sitä pitäisi käydä tarkistamassa.
Siellähän se sama taikina-kokkare nökötti samassa paikassa mihin sen viimeksi jätinkin. Mutta siitä oli tullut ihan kivikova. Dan Lepard kehoitti tässä vaiheessa muussaamaan juuren veden kanssa ja lisäämään vielä vähän jauhoja jotta seoksesta tulee tahnamainen. Siis mitä hittoa Dan?! Muussaamaan? Tätähän just ja just sai rikottua pienemmiksi palasiksi kun se oli niin kovaa! Yritin jättää kokkaretta ¨likoamaan¨tilkaan vettä jotta se edes vähän pehmentyisi ja taisi siinä muutama haarukan piikkikin taipua kun yritin seoksesta saada tahnaa ihan väkiselläkin. Onkohan tämä taas mennyt ihan metsään?
Lopputulos oli tämä. Nyt tätä liejua ruokitaan viikon verran päivittäin siten että ensiksi melkein koko tahna heitetään pois ja sen tilalle kaadetaan uusi satsi vesi-jauho-tahnaa (50% vettä ja 50% jauhoja). Tätä rumbaa siis jatketaan viikon verran. Saapas nähdä miten käy.
So five days went past really quickly and the starter didn't actually even cross my mind. Luckily I had put a notification to my calendar, can you believe, that it was the day to check it.
It was still in the same place where I last left it. However, this time it was rock solid. Now Dan Lepard is telling to "mash the starter with a little bit of water to a soupy consistency and then add little bit more flour to make a paste". What on earth Dan?! Mash? I can barely brake this into pieces because it's so hard! I tried to leave the solid dough ball into little bit of water so it would soften up and think I lost few fork tines in the process as well. I wonder if it's all just ruined?
Now this paste will be fed every day for a week. You first throw away almost all of the existing starter and then replace it with some new flour-water mix (50% water and 50% flour). This has to be done every day. We'll see how this will end up.
No comments:
Post a Comment