Jos nyt kerta ollaan Ranskassa niin eiköhän ainakin yksi sipulikeitto synny. Koska sitähän ranskalaiset syövät ihan koko ajan, eikös niin? Sipulinoksat kaulan ympärillä, baskeri päässä, patonki kainalossa, "mais oui, mais oui!".
Viime viikko vei minut ja pikku-pötkylän tuttuun Bretagneen pakoon Lontoon viimoja ja lumisateita. Bretagnessa tuntui jo kivan keväiseltä, narsissit kukki ja aurinko oli pitkään ylhäällä kun käveleskeltiin pötkiksen kanssa maalais-teitä ja vilkuteltiin laiduntaville lehmille ja possuille karsinoissa.
Silti tuntui että keitto tekisi poikaa ja anoppini keksi että josko hauduteltaisiin hyvä sipulikeitto pitkästä aikaa. Haudutimme liemen yön yli ruokahauduttimessa kananaluista ja vasikanluista, palasta naudan luista lapaa, parista porkkanasta ja sipulista. Seuraavana päivänä ei tarvinnut kuin paistella iso kasa sipuleita voissa pitkän aikaa, lisätä hyvä liemi ja ripaus siideri-etikkaa ja suolaa ja pippuria. Päälle pala paahtista ja paljon gruyere-juustoa, ja kyllähän toimi.
Must be that once in France, one should make a French onion soup. That's all French people eat, right? With onions hanging from their shoulders, wearing barrettes, baguette under their arm, "mais oui, mais oui!".
Last week me and little dude escaped cold and windy London to familiar Brittany. You could really feel spring there with daffodils blooming and sun being up and warming us when we
strolled the country lanes and waved to the cows and pigs.
Despite the warmth I still felt a bit like a nice bowl of hot soup and my lovely mother-in-law suggested that we would do a nice classic French onion soup. She made a fantastic stock in a slow cooker over night with chicken carcass, piece of bony beef, some veal bones and carrots and onions. The next day you only had to fry loads of onions with butter for a long time and then just add stock. For seasoning we put some cider vinegar, salt and loads of black pepper. Topped the whole thing with piece of toast and gruyere-cheese, and voilá!
No comments:
Post a Comment