Sushi Rice Salad

Tätä salaattia tarjoillaan eräässä ruokaketjussa Lontoossa, ja ihastuin tähän jossain vaiheessa viime keväänä. Joten olin hyvinkin iloinen löytäessäni kyseisen reseptin lempikirjastamme "Let's Cook Japanese Food" (Amy Kaneko). Mukailin ohejtta hieman ja en esim. käyttänyt ohuita munakas-suikaleita ja sen sijaan lisäsin jättikatkarapuja salaattiin. Tummat seesaminsiemenet olisivat myös olleet kiva lisä esteettisesti, mutta niitä nyt ei tällä kertaa löytynyt. Kunhan vain riisi on hyvin valmistettu, tämä salaatti toimii miltei millä tahansa lisäkkeillä.

Sushi Rice Salad

250g sushi-riisiä

70ml riisiviina-etikkaa

2 rkl sokeria

1 tl suolaa

200g katkarapuja

150g kylmäsavulohta

10cm pala kurkkua

1 avokado

3 pientä kevätsipulia

paahdettuja seesaminsiemeniä

noria (merilevää)

Keitä riisi ohjeiden mukaan kypsäksi ja samalla kuumenna pienessä kattilassa riisiviinaetikka, sokeri ja suola kunnes sokeri ja suola ovat sulaneet. Riisin vielä ollessa kuumaa, kaada joukkoon puolet etikka-sokeri-liemestä ja sekoita riisin joukkoon kääntelemällä riisiä isohkolla lastalla. Maista riisiä ja jos tuntuu, lisää hieman enemmän etikka-lientä joukkoon. Kaada loput etikat katkarapujen päälle ja jätä sivuun marinoitumaan hetkeksi. Anna riisin jäähtyä huoneenlämpöiseksi.

Silppua kylmäsavulohi ja kevätsipulit. Kuutioi kurkku ja avokaado. Sekoita kaikki riisin joukkoon, ja lisää myös katkaravut nyt salaattiin. Koristele paahdetuilla seesaminsiemenillä ja suikaloidulla merilevällä.

This salad is served in one restaurant chain in London, and I was very pleased to find the recipe from our our favorite cookbook: "Let's Cook Japanese Food" by Amy Kaneko. I changed the recipe a bit to my liking and didn't for example use omelette strips and added prawns instead. Dark sesame seeds would have been lovely to add as well, but we didn't have them around. As long as the rice is cooked properly, I think you can use whatever you like in this salad.

Sushi Rice Salad

250g sushi rice

70ml rice vinegar

2 tbs sugar

1 tsp salt

200g prawns

150g smoked salmon

10cm piece of cucumber

1 avocado

3 spring onions

Toasted sesame seeds

Nori (seaweed)

Cook the rice according the instructions. At the same time heat in a pan the vinegar, sugar and salt until the sugar has dissolved into the vinegar. When rice is still hot, pour half of the vinegar into it and mix with wide spatula by folding the rice around. Taste and add little bit vinegar if needed. Let the rice cool to room temperature.

Pour the rest of the vinegar to the prawns and set them aside to marinade for a while. Chop the smoked salmon and spring onions and cube the cucumber and avocado. Add all of them to the rice and pour in the prawns as well. Mix and garnish with toasted sesame seeds and shredded Nori.

Nasi Goreng

Brittikeittiön konkari Rick Stein tekaisi yksi aamu kivan näköisen ja "pikaisen" Nasi Gorengin telkkarissa ja ajattelin ruoan olevan mukava Lauantai-lounas minulle ja T:lle. En sanoisi tämän Nasi Gorengin olevan mitenkään älyttömän pikainen, mutta ruoan kanssa oli kiva touhuta leppoisena Lauantaina. Indonesialainen Shrimp Paste on kyllä melko tujua tavaraa kun sitä yksinään haistaa (en kannata maistamista!) mutta antaa mainion maun valmiiseen ruokaan. Joten ei kannata säikähtää alkuvaiheessa.

Nasi Goreng

Marinadi:

500g luuttomia kanan reisiä tai rintaa

1 tl valkopippuria

1 rkl sokeria

1 rkl Thai kala-kastiketta

1 limetin mehu

3 valkosipulinkynttä

Maustetahna:

2 rkl ruokaöljyä

4 valkosipulinkynttä

50g salottisipulia

25g suolattuja maapähkinöitä

6 punaista chiliä (tai maun mukaan)

1 tl Shrimp tahnaa

1 tl suolaa

Loput aineet:

300g riisiä

1 rkl tomaattipyrettä

1 rkl Ketjap Manis-kastiketta

1 rkl soijakastiketta

5 cm pala kurkkua kuutioituna

8 pientä kevätsipulia silputtuna

suolaa

pippuria

2 kananmunaa

6 salottisipulia

ruokaöljyä paistamiseen

Suikaloi kananreidet ja laita ne sekä marinadi-ainekset kulhoon ja jätä jääkaappiin ainakin 2 tunniksi. Valmista sillä aikaa maustetahna laittamalla kaikki tahnan ainekset tehosekoittimeen ja aja tahnaksi. Keitä riisi miltei kypsäksi ja jätä sivuun jäähtymään. Riko kananmunat kulhoon ja sekoita. Kuumenna pannu ja paista kananmunista kaksi erillistä ohuenohutta munakasta, siirrä lautaselle jäähtymään. Kääri munakkaat rullalle ja leikkaa ohuiksi suikaleiksi.

Siivuta salottisipulit ohuiksi renkaiksi. Kuumenna n. 5cm ruokaöljyä paksupohjaisessa kattilassa ja lisää salotit öljyyn. Paista kunnes sipulit ovat ruskistuneet ja rapeutunut, poista kattilasta ja siirrä talouspaperin päälle jäähtymään. Muista olla varovainen kuuman öljyn kanssa!

Paista kanat pannulla ja siirrä sivuun. Varmista että pannu on kuuma, lisää tarvittaessa hieman öljyä salottisipuleiden paistosta, ja lisää maustetahna pannulle. Paistele 1-2 minuttia, ja lisää sitten tomaattipyre, Ketjap Manis-kastike ja riisi. Paistele pari minuttia ja lisää sitten kanat, kurkku, munakas-suikaleet, kevätsipulit ja soijakastike. Maista ja lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria. Tarjoile Nasi Goreng kuumana ja ripottele päälle rapeat paistetut salottisipulit.

One day Rick Stein made a lovely looking and apparently "quick" Nasi Goreng on his programme, so I thought to try it out one Saturday. I wouldn't say the dish was particularly quick as it has quite a few different stages, but it was nice to cook on a lazy Saturday afternoon. The Indonesian shrimp paste blew me away with it's smell. How on earth that kind of stuff can make a dish taste nice?! Well, it did. So don't be afraid when you first get hold of it. I also didn't barbeque my chicken, just fried on the same pan first, moved aside and added it later on.

Recipe from here.

Oxtails - Vihdoinkin!

Jälleen kerran Siskot Kokkaa-blogi puski inspiraatiota meidän kokkailuun. Viime keväänä luin Nellen ihanista häränhännistä ja näin monien muidenkin ruokablogien testaavan reseptiä. Muistan että kerran yritin löytää häränhäntiä läheisestä supermarketista, mutta kun niitä ei jostain syystä näkynyt ollenkaan, tämä resepti jäi vähän unholaan. Siltikin se on vähän kutkutellut mielessä silloin tällöin ja kun viime aikoina kuitenkin näin häränhäntien palanneen markettimme valikoimaan, päätin jälleen yrittää. Ja oih ja voih miten odotus palkittiinkaan! Tahmaiset ja super-täyteläiset häränhännät vaativat tosiaan sen kolmisen tunnin hauduttelun, mutta kaikki oli kyllä sen arvoista. Me söimme lihat kunnon perunamuussin kera ja huh-huh! Tätä ruokaa voisi kyllä syödä vaikka joka päivä! Nellen resepti löytyy täältä. Minä käytin Port-viiniä kuten alkuperäisessä reseptissä mainittiin mutta omat variaatiot balsamicon yms. kanssa varmasti toimivat myös mainiosti.

Last spring Nelle from Siskot Kokkaa-blog made this amazing looking braised oxtail recipe which other food bloggers fell in love with. I wanted to try the recipe since then, but after failing to find oxtails I kind of forgot about it. However, the recipe popped up in my head once in a while and after seeing some oxtails in the local supermarket again, I decided to finally give this recipe a try. The oxtails were braised for more than three hours but it was well worth it. After taking them from the oven they were then glazed at the stove with the reducing gravy. And Oh My Goodness! The end result was the most succulent and rich meat ever with the amazing sticky and glorious glaze. We ate the oxtails with rich potato mash and to be honest I could eat this dish every day for the rest of my life. I added a bit more bacon and garlic than the original recipe was asking and also used a bit of celery which I found from the fridge. Also apparently if you don't have port, you can use a bit more red wine and some balsamic vinegar instead. Try it out!

Recipe from here.

Argh...

Kello Viiden Teellä koetaan tällä hetkellä teknisiä ongelmia, siitä johtuen vähäiset postaukset. Pahoittelemme! Toivottavasti ongelmat katoavat pian ja blogi pääsee taas jaloilleen. Kokkailtu nimittäin on!

The blog is going through technical problems, that's the reason for being quite quiet. Sorry about this, and hopefully we get back to business again soon!

Horseradish

Piparjuuritahnaa kuluu meidän taloudessa aika lailla. En ole kyllä varma josko tahna on kyseiselle tuotteelle oikea nimitys, koska kyseessä on enemmän kastikemainen versio. Vähän niinkuin apple sauce täällä on myös hyvin paljon omenahillon kaltainen tuote, mutta ei siltikään ole sama asia... No jos joku keksii kunnon suomennuksen 'horseradish sauce':lle, niin ilmoitelkaa!

Kaupan valmista piparjuurta siis käytetään paljon meillä, varsinkin pihvien ja Sunday Roastin seurana. Eräänä päivänä sain kuitenkin kasan tuoretta piparjuurta T:n äidin kasvimaalta ja päätin koettaa kastikkeen tekoa ihan itse. Seurasin Hugh Fearnley-Whittingstall:in reseptiä, ja hyvää tuli. Suosittelen tuoreen piparjuuren raastamista flunssaisille, siinä touhussa kyllä aukeaa vaikeammatkin röörit! Tätä kastiketta kannattaa kokeilla tosiaan pihvien tai paistien seurana, ja tahna on myös herkullista esim. paistetun makrillin kera.

Piparjuuritahna

n. 1 dl raastettua piparjuurta

125 g creme fraichea

3 tls siideriviinietikkaa

2 tls tulista sinappia (English mustard jos löytyy)

ripaus sokeria

suolaa

pippuria

Sekoita kaikki aineet keskenään, maista ja lisää aineksia maun mukaan tarvittaessa. Anna tahnan tekeytyä jääkaapissa hetken aikaa. Tahna säilyy hyvänä n. 2 päivää jääkaapissa.

The consumption of horseradish sauce in our household is quite massive. T likes the sauce with his meat and it's lovely with Sunday Roast, but we tend to always use the ready made ones from supermarkets. One day I got some fresh horseradish from T's mum's allotment, and decided to give it a go myself. I followed Hugh Fearnley-Whittingstall's recipe and it turned out lovely. I recommend grating the fresh horseradish for everyone with little bit of cold. That smell is capable of unblocking everything! The sauce is lovely with meat and Sunday Roast but give it a try for example with grilled mackerel as well.

Recipe from here.

No aijaa...

Tiedättekö sen tunteen kun olettaa jonkun ruoan olevan tosi hyvää ja se sitten osoittautuukin ihan muuksi? Semmoinen hienoinen pettymys ja "no aijaa"-fiilis? No tämän ruoan kanssa kävi niin. Jotenkin kermainen mac&cheese ja kukkakaalipaistos yhdessä topattuna rapealla pekonikuorrutuksella ei voi kuulostaa huonolta. No ei se pahaa ollut, mutta jotenkin vaan vähän mitäänsanomatonta. Nopea ruoka ainakin oli, joten jos pikaista arkiruokaa kaipaa tämä varmaan on ihan hyvä vaihtoehto.

Jamien pikainen Mac&Cheese

8 siivua pekonia

1 iso kukkakaali

500g makaronia

250g raastettua Cheddaria

4 paksua siivua hieman kuivunutta leipää

pari rosmariinin oksaa

2 valkosipulinkynttä

250g creme fraichea

suolaa

pippuria

Parmesaania

Lämmitä uuni 200c ja pistä pekonisiivut laakeaan uunivuokaan uunin yläosaan. Leikkaa kukkakaali neljään isohkoon osaan ja laita ne sekä pasta samaan isoon kattilaan kiehumaan. Keitä kunnes pasta on al dente. Kun pekonit ovat rapeutuneet uunissa, ota ne pois ja siirrä tehosekoittimeen leipäsiivujen ja rosmariinin kera. Aja hienoksi rouheeksi ja lisää hiukan oliiviöljyä jos näyttää ettei seoksesta tule tarpeeksi hienoa. Siivilöi pasta ja kukkakaali mutta säilytä n. 5 dl keitinvedestä. Kaada pastat ja kukkakaalit samaan vuokaan missä paistoit pekonit, muussaa kukkakaaleja hieman pienemmäksi ja sekoita joukkoon juustoraaste, creme fraiche ja puristetut valkosipulinkynnet. Kaada joukkoon myös 4-5 dl pastan keitinvedestä. Mausta suolalla ja pippurilla, ja kaada koko komeuden päälle pekoni-leipäraaste. Paista uunissa n. 10-15 minuuttia kunnes pinta on kauniin ruskea.

You know the feeling when you expect something to be really good and it turns out to be something totally different? The feeling of slight disappointment and a question "really?!" going on in your head? Well, it happened with this dish. For some reason creamy mac&cheese combined with cauliflower gratin, topped with crunchy bacon sounded more delicious than it actually was. It wasn't bad in the end, but just nothing special really. I think it lacked a proper cheesy sauce. At least it was very quick to make, so if you are looking for a fast dish to make after work, this could be one option.

Recipe from here.

Soba lessons

Eilen pääsin ihastelemaan Soba-nuudeleiden tekoa, ja miten kaunis taito-laji kyseessä onkaan! Tapasin vihdoin Mrs. S:n joka ehti kiireiltänsä piipahtaa pari päivää Lontoossa tällä viikolla. Mrs. S on hyvin intohimoinen Soban tekijä ja on perehtynyt prosessiin hyvinkin yksityiskohtaisesti. Hän on kiertänyt maailmaa etsien parhaimpia tattari-satoja, ja tutustunut tattari-jauhojen jauhamis-prosessiin. Hän myöskin järjestää Soba-kursseja kotonaan Los Angelesissa ja ainakin siellä Soba-buumi näyttää jylläävän melkoisella vauhdilla.

Mrs. S näytti eilen miten perinteiset Soba-nuudelit syntyvät. Hän mittasi tarkasti tattari-jauhot ja veden, ja tässä oli kuulemma oltava hyvinkin tarkkoja koska taikinaan vaikuttaa hurjasti ilman kosteus sekä jauhojen laatu. Illan aikana mainittiin joitain prosentti-osuuksiakin mutta meikäläiseltä ne kyllä menivät ihan ohi koska keskityin niin katselemaan Mrs. S:n vaivaus-tekniikkaan. Taikina vaivattiin mahdollisimman isossa astiassa ja lopputulos oli mahtavan sileä ja jämäkkä taikina, melko lailla samantyylinen normaalin pastataikinan kanssa.

Soba-taikinan kanssa oli oltava hyvinkin nopea, koska taikina kuivui nopeaa ja jos se pääsi repeilemään tai halkeilemaan sitä ei enää pystynyt korjaamaan. Mrs. S kaulitsi taikinan mahdollisimman ohueksi (eilen mentiin melko rustiikki-meiningillä, koska käytössä olivat ihan normaalit keittiö-vehkeet ammattimaisten Soba-välineiden sijaan), ja taitteli sen pieneksi paketiksi. Sitten mahdollisimman isolla veitsellä taikinasta veisteltiin ohuita nuudeleita.

Nuudelit keitettiin kiehuvassa vedessä n. 5 minuuttia ja heitettiin jääkylmään veteen heti sen jälkeen. Me nautimme kylmät Sobat dipattuina Tsuyu-kastikkeeseen minkä sekaan olimme laittaneet hieman wasabia ja kevätsipuleita. Soba on herkullista niin kylmänä kuin kuumanakin, gluteenitonta, ja erittäin hyvää ruoansulatukselle.

Mrs. S:n oma blogi löytyy täältä.

Yesterday I was lucky to learn how to make Soba noodles, and what a type of art it was! I finally met Mrs. S who was in London for couple of days and we had a great dinner together. Mrs. S is very passionate about Soba and has studied making it for a while now. She has travelled around the world looking for the best buckwheat crops and learned the milling processes for the flours. She also runs Soba-classes at her home in LA and it seems that Soba is a very hot topic around there at the moment.

Mrs. S showed us yesterday how the real Soba was made. She measured the buckwheat flour and water very carefully and apparently you have to be very strict about this as the end result depends a lot on correct measurements. Factors that you also have to take into account are humidity as well as the quality of the flour, and Mrs. S mentioned something about percentages in this stage, but I was already concentrating so carefully on her kneading that unfortunately I missed all that. The dough was knead in a massive dish and the end result was amazingly smooth and tough dough, reminded me quite a lot of a normal pasta dough. With Soba you have to be very quick as the dough dries out very easily, and if it cracks or tears you can't fix it. Mrs. S rolled out the dough as thin as possible (yesterday's Sobas were quite rustic as the equipment that we used were just from a normal kitchen) and then folded it in to a little package. Then with as big knife as you can get, she sliced really thin noodles out from it.

The noodles were boiled in water for 5 minutes or so, and then tossed into ice-cold water. We had the cold Soba dipped in to Tsuyu-sauce which we had spiced with some wasabi and spring onions. Not only Soba is delicious but it is also gluten free and great to digest!

Mrs. S' own blog can be found here.